Isänpäivänä

Tänä päivänä haluan ennenkaikkea onnitella lämpimästi kaikkia niitä äitejä joiden lasten isä on juhlapäivänsä ansainnut! Minun lasteni isä on. Hän on ansainnut kaikki lahjat, kakut ja hemmottelut ja se on vain pieni kiitos kaikessa siinä missä määrin hän on lasten arjessa mukana ja apuna. Niin suurena apuna. Ja miten ihanat lapset olemme hänen kanssaan yhdessä saaneet aikaan. Onneni on täydellinen. 

Lapset olivat ahkeroineet hoidoissa ja kouluissa ja isi sai lahjakseen ihanat ja huolella laaditut kortit. Ihmettelin tosin, ettei koulussa oltu tehty mitään isompaa juttua, vain kortit. Itse olen ollut monta isänpäiväaskartelua ohjaamassa joten olin siksi yllättynyt. Hoidossa ja kerhossa oli sitten kyllä askarreltu enemmänkin, pöytäliinaa ja tuikkukippoa myöten.

Minun ja lasten yhteinen askartelu oli täytekakku! Se ainakin yllätti isin koska emme ole mitenkään suuria kakunsyöjiä eikä meillä yleensä kakutellakaan kuin lasten synttäreillä. Mutta tietenkin minulla on syy miksi innostuin nyt kakunkin leivontaan...

Nimittäin täällä järjestettiin lapsille isänpäiväkakun koristekurssi sokerimassasta! Oli taas sellaista kiehtovaa ripellystä että imaisi minut mukaansa kuin imuri villakoiran. Innostuin valtavasti ja nyt yritän joka juhlan tekosyyllä päästä väkertämään kakunkoristeita! Myöskin joulupukinparran pitiuinen lista tarvikkeista, (hyvänen aika, pitäähän hommaan olla vielä oikeaoppiset välineetkin!) on lähetetty ja nyt saakin sitten norkoilla kärsimättömänä postilaatikolla seuraavat viikot. 

Tähän kakkuun kelpuutimme tietenkin vain lasten tekemät koristelut. Ne mitä itse olen väsännyt niin julkaisen myöhemmin sopivassa tilanteessa. Ehkä.

Viime viikonloppuna vietettiin pyhäinpäivää. Meillä se taittui hauskasti ensin Halloween-tyyliin typerehtimällä työkavereiden kanssa ja sitten perinteisemmin oman perheen ja isovanhempien seurassa ruokaillen ja poismenneitä rakkaita hautausmaalla kynttilöin muistaen. Enkelikokoelmaamme, jonka esittelin jo viime pyhäinpäivänä, saapui jälleen perinteisesti uusia jäseniä.

Sen lisäksi intouduimme tyhjentämään askartelukaapin kartonkivarastoja joulutarvikkeita varten.

Tänäänkin hiljennyn hetkeksi, sytytän kynttilän ja toivotan hyvää isänpäivää ylöspäin. Monta vuotta on vierinyt jo oman isäni poismenosta, ikävä ei ole loppunut, vuosi vuodelta se muuttaa vaan muotoaan. Päällimäisenä kuitenkin tulee aina säilymään ajatus ja kiitollisuus siitä miten hieno ihminen minun omakin isäni oli. Ja ansaitsee takuulla lämpimän ja rakastavan toivotuksen; hyvää isänpäivää.



Ex tempore - pipo

Melkein vartissa valmista, seuraa yksinkertaisia ja helppoja ohjeita! ;)

Vaihe 1. Saa leppoisan sunnuntaipäivän ratoksi inspiraatio ruveta siivoamaan ja järjestelemään kangasvalikoimaasi. Inspiraation saaminen voi olla hankalaa ja tuskalllista mutta älä nujerru sen alle. Odottele rauhassa sopivaa päivää milloin se tuntuisi iskevän, älä lannistu jos aikaa kuluu puolikin vuotta. Niinkuin minulla. Inspiraatiota odotellessa sinulla on aikaa hankkia kangasvalikoima jollei sinulla jo ole.  

Vaihe 2. Löydä ensimmäisen viiden siivousminuutin aikana nurkkaan ahdettu kangaspalanen. Kangas voi olla mahdollisimman rypyssä mutta myöhempiä vaiheita varten kehoitan löytämään mahdollisimman sileän palasen. Trikookangas on vain eduksi. Tässä joudut käyttämään hetkisen koska jäät miettimään mihin ja mitä tarkoitusta varten olet kyseisen kankaan aikoinasi ostanut. Voit käyttää tähän vaiheeseen aikaa haluamasi määrän. Nyt seuraa päivän ensimmäinen paras hetki: toteat kankaan kivaksi ja näät sen yhtäkkiä PIPONA!

Vaihe 3. Levität kankaan lattialle ja leikkaat ronskisti sivusta siivun, ihan miten leveän haluat. Tässä välissä koolla ei ole mitään merkitystä. Pipoa voi onneksi käyttää ihan minkäkokoiseen päähän tahansa. Sen jälkeen käännä pitkät reunat vastakkain ja surauta sivu saumurilla kiinni. Yritä oikoa mahdollisia kankaan ryppyjä samalla.

Vaihe 4. Lyhennä putkilosi ronskisti saksilla haluamaasi mittaan. Tässä vaiheessa mitalla ei ole mitään väliä. Nykymuoti sallii onneksi pipon roikkumisen lapaluissa tai nökötyksen päälaella.

Vaihe 5. Etsi putkilollesi sopiva pää. Tämä tehtävä voi olla haastellinen jos pää vaihtoehtoja on useita. Mutta jos vaihtoehtoja ei ole ollenkaan, muistuttaisin tässä vaiheessa ystävällisesti (ennenkuin ryntäät kadulle pysäyttelemään ohikulkijoita tai säntäät naapurin ovelle pussittaaksesi hämmentyneen emännän tekeleeseesi) että sinullakin on pää.

Vaihe 6. Määritä pipolle mitta ja jälleen ronskisti saksilla leikkaat kummankin pään puoliympyrän muotoon. Nyt seuraakin jännittävä ja haastellinen vaihe! Ompele surutta toinen pää kiinni mutta ennenkuin ompelet toisen kehoitan miettimään miten saat kummatkin saumat piiloon pipon sisäpuolelle. Tarkoitushan on ommella korvaystävällinen kaksinkertainen pipo. Tuumintaan saat käyttää haluamasi määrän aikaa. Tai kysyä mieheltäsi niinkuin minäkin tein. ;D 

Vaihe 7. Seuraavaksi ommellaan pipon ulkoreunaan sauma estääksesi kappaleita liukumasta ärsyttävästi eroon toisistaan. Siihen millaista ommelta käytät reunaan voit käyttää aikaa runsaasti. Voit jopa nukkua yön yli. Minä löysin tälläisen kivan poljennon.

Vaihe 8. Yässä vaiheessa on syytä pitää kieli keskellä suuta ja mieli kirkkaana. Käytä runsaasti aikaa harkitessasi miten haluat kuvioida pipon. Tai kysy toiveita pipon päähenkilöltä. (Kehoitan kysymään käyttäjän mielipidettä mikäli haluat pipon päätyvän sisätiloista myös pihalle.) Koristelujen ompeluun voit käyttää rajattoman määrän aikaa. Suosittelen harkitsemaan myös kuvioiden reunaommelta sekä miettimään mitä muuta kivaa voisi koristukseksi keksiä. Suosittelen käymään läpi nauha- ja nappivarastosi.

Vaihe 9. Jos suunnittelun kukkanen ei kuki haluamallasi tavalla voit selata läpi tilkkuvarastosi ja käyttää ihan valmiiksi painettuja kauniita kuvoita.

Vaihe 10. Päivän paras hetki: VALMIS!

Vaihe 11. Ja koska puhkut onnistumisen iloa ja koet suurta mielihyvää käsintehdystä upeasta luomuksestasi, ompelet samoilla lämmöillä toisenkin pipon!

Tai vaikka sata. Pipokelit ovat vasta alkaneet!

Muistakaa suojata tärkein pääomanne!

(Jälkikirjoitus: Tekijä ei vastaa virheellisistä tai puuttellisista ohjeista, ei kankaiden puuttumisesta tai nappivalikoiman uupumisesta. Tekijä ei kehoita sijoittamaan rahallisesti tähän projektiin kovinkaan paljon vaan hyödyntämään taloudellisesti vanhoja paitoja yms. Tekijä antaa vapaat kädet muokata, muuttaa ja käyttää ohjetta. Tekijä ei vastaa kenenkään ompelukoneen tai saumurin ryppyilystä koska ei tule aina toimeen omiensakaan kanssa.) 

Second hand shopping

Tänä aamuna oli kuura laskeutunut. Lapset intoilivat "ritiriti"-maasta ja pihalle oli päästävä sängystä suoraan tökkimään kepillä jäätyneitä lätäköitä. Talvi saapuu hiljalleen. Itse odotan eniten sitä aamua kun herään ja sisään pilkistävä valo on aivan tietynväristä ja ulkona hiljaisuus on käsinkosketeltava. Kun ensilumi on satanut maahan.

Luonto uusiutuu hiljalleen, vuoden kiertokulku on armoton. Toiset pitävät tätä kautta rumana, minä näen paljon kaunista riisutuissa oksissa. Ja sitten, ensi keväänä silmujen puhjetessa ja luonnon uusiutuessa, meidänkin perheessä avautuu uusi silmu. Ja ajatus siitä säilyttää lämpimän tunteen sydämessäni näinä alkutalven kylminä päivinä. 

Luonnosta ja uusiutumisesta ja kiertokulusta mieleeni nousi keskustelu ystäväni kanssa. Tuskailimme rahan menoa, miten kalliilta kaikki tuntuu ja miten paljon kaikki maksaa. Iloitsimme kirpputoreista mutta kritisoimme myös joidenkin myjjien hurjia hintapyyntöjä. Kirpputoreillakin kannattaa kulkea silmät auki ja ajatukset kirkkaina ettei hätiköityjä päätöksiä sielläkään sortuisi tekemään. Halvalla ostaminen saattaa huumata pään ja säästämisen tavoite on muuttunutkin kulutusjuhlaksi.

Itse olen tehnyt hyviäkin löytöjä kirpputoreilta. En pidä sanonnasta "köyhän ei kannata halpaa ostaa" mutta joudun myöntämään laatu-hintasuhteen takuuden. Oma kohtainen kokemus on halpamyymälästä halvalla ostetusta uudesta toppapuvusta. Ostin samana talvena kirpputorilta käytetyn mutta laatumerkkiä olevan toppapuvun vain muutaman euron hintaerolla ns. kakkospuvuksi. Kaupasta ostettu puku meni ensimmmäisinä käyttökuukausina polvista rikki, vaikka käytettiinkin harvemmin sinä ns. parempana pukuna.. Kakkospuku kirpputorilta kesti koko talven ja sai vielä seuraavaksikin talveksi käyttäjän tutusta perheestä. 

Kirpputoreilta voi tehdä myös vekkuleita löytöjä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Ihana hamonen. Luultavasti alushameeksi alunperin tarkoitettu mutta on sen verran napakkaa kangasta että olen käyttänyt sitä ihan näinkin. Tuunasin vähän vyötäröä ja lyhensin helmaa, pidän kovasti.

Näitä saappaita himoitsin jo aikoinani uutena kenkäkaupasta, mutta silloinen hinta sai jättämään ne kauppaan. Oi sitä riemua kun nämäkin löytyivät kirpputorilta, ihan muutamalla eurolla!

Romanttiinen puoleni ei antanut jättää tätä hiuspanta-ihanuutta ostamatta.

Ja prinsessa-hetkiin kruunu minun armolleni. Nolla euroa, kaupan päälle!

Kaikki nämä on ostettu eri aikaan ja eri tahoista mutta huomaattekos miten vekkulisti nämä sopivat toisiinsa ja voi pukea ylleen old fashion lady like-päivänä. Ja sellaisena päivänä herraseurakin pitää olla asusteisiin sopivaa eli

Kreivi Purppura. Ystävän kirppiskuormasta ilmaiseksi saatu.

Kirpputori ja kulutushyseria ajatuksen ajamana kävimme päivänä tässä taannoisena lasten kanssa kaupassa. Heillä oli omat rahapussit mukana joissa kussakin kilkutteli vain muutama kolikko. Kaupassa meni kauan mutta se oli opettavaista. Lapset huomasivat että kaikkea ei voi saada ja joutuivat miettimään ankarasti mihin kolikot riittivät. Olimme kaikki tyytyväisiä ostoksiimme ja lapset tuumailivat että kannattaa varmaan säästää enemmän saadakseen niitä kivoimpia leluja. Olin ylpeä itsestäni. Seuraavasta kaupasta tarttui mukaani ihan extempore, ilman hetkenkään mietintää, tuoksukynttilä. 6,90e. 

En ollut enää ylpeä itsestäni.

Mutta tästä olen: kävin maailman parhaassa ja ILMAISESSA askartelutarvikeliikkeessä ja toin kotiini monta koria tavaraa:

Se mitä näistä syntyy nähdään myöhemmin.

Kuulaita ja kirpeitä syksypäiviä!

Pääsiäisiloa!

Pidän juhlapyhistä. :) Miten otollinen aika olla yhdessä, kaikessa rauhassa, ilman arjen tuomaa kiireen painetta. Ja miten loistava syy askarrella ja askaroida. Kaikista suloisimpia ja sydäntä lämmittäviä ovat aina lasten tekemät askartelut. Säilytän ne aina huolellisesti pahvilaatikoissa varastossa vuodesta toiseen. Joka vuosi sinne ilmestyy uusia joten pääsiäiskoristeitakin meillä alkaa olla jo melkoinen kokoelma.

Juhlapyhät vaativat tietenkin omat ruokansa. On ihanaa suunnitella jo etukäteen tulevia ruokailuja, leipoa ja laittaa. Pääruokana meillä oli tänään mieheni bravuuri, hän teki pihvejä valkosipulikermaperunoin, lammas jätettiin jälleen suosiolla kokeilematta. Päiväkahville leivottiin lasten kanssa valkosuklaa-lime rahkapullia.

Vaikka viime viikkoina töissä onkin pitänyt melkoista huisketta, olen iltaisin innostunut väsäämään vielä pääsiäisyllätyksiä lapsille heidän nukkumaanmenonsa jälkeen. On rentouttavaa istua hiljaisuudessa, tehdä käsitöitä ja antaa ajatusten lainehtia laidasta toiseen.

Näitten suloisten pääsiäispupujen ohje löytyi Novita-lehdestä. Ohje on äärimmäisen helppo, tarvitset vain Huopanen-lankaa (edelleen suosin tätä Fritidsgardenia paremmin) ja virkkuukoukun. Vartaloon luodaan aloitusketjuksi 22s ja virkataan spiraalina kunnes vartalon korkeus on 7cm. Ommellaan aukko umpeen. Päätä varten luodaan 10 s ja virkataan spiraalina 3 cm verran. Ja ommellaan pääty kiinni. Sitten päähän työnnetään huovutusvillaa ja ommellaan kiinni vartaloon. Vartalon sisälle työnnetään muovia ja ommellaan se huovuttamattomalla langalla kiinni. Näin aukko ei huovutu umpeen ja pupusesta saa vaikka kivan pääsiäismunakätkön! 40 astetta ja pesukoneeseen. Kuivumisen jälkeen on hyvä harjata pupu jotta karvat nousisi pehmoisen pörheäksi.

Nautinnollista pääsiäistä!

  

Oodi ystäville

Työmatkat taittuvat kesäisin pyörällä huristellen. Vauhdin viima huuhtoo oman pään ajatukset mennen tullen.

Talvisin kuljen jalan. Siinä on jo paljon enemmän aikaa mietiskellä kaikenlaisia asioita.

Tänään unohduin seuraamaan kolmen variksen ilakointia koivujen juuressa. Hirveällä säksätyksellä ne välillä lensivät toisiaan päin, välillä nokkivat yhteistuumin maanantimia ja lopuksi lehahtivat koivun oksille päivystämään muita jalankulkijoita. Melkoisia ystävyksiä, ajattelin ja siitä tulikin mieleeni...

...että melko riemunkirjava joukko minullakin on ystäviä, kavereita, tuttuja ja kylänmiehiä. Mutta kuinka rikas olen heidän erilaisuudestaan. 

Yksi ystäväni asuu meren takana, hän on se joka huomaa jo jalkateräni asennosta missä mennään. Tietää minusta kaiken. Siis, aivan kaiken. Ja minä hänestä. Tunnesiteemme on vahva, kuin siskosten. Yhtä matkaa olemme kasvaneet naapuritalojen tyttöinä, kaikki koettu, kokeiltu ja kokeilematta jätetty. Häneen nojaan kuin kallioon ja samana kalliona toimin hänelle. Ikuisesti.

Eräs ystävistäni on hersyävän iloinen. Hänen seurassaan on kertakaikkisen riemastuttavaa. Aina on hauskaa kun yhteen tullaan. Hänen hersyävä naurunsa kuuluu ja tarttuu. Kaikki hänessä säteilee iloisuutta ja positiivisuutta. Silloinkin kun oma mieli on maassa. 

Ja sitten on hän, jonka kanssa olemme pelottavan samanlaisia ajatusmaailmaltamme. Hämmennyn aina kuullessani omat ajatukseni hänen suustaan. Se on jotenkin...kiehtovaa. Miten joku voi ajatella niin samalla tavalla. Se on jopa hivenen karmivaakin, oman mielen peilikuvansa tavatessa. 

Ja entä hän.Välillä hiljaisempia yhteydenaaltoja mutta loppu lopulta, aina valmiina auttamaan jos vain suinkin mahdollista. Ja kuulunut meihin jo kauan. Hän on riemastuttavan täynnä elämänsykettä. Suoraselkäinen totuuden torvi täynnä sydämmellistä hyvyyttä.Varsinainen onnenkantamoinen ystävänä. Tämä lady luck sai näköisensä tossut. 

Minusta on ihanaa antaa ystävilleni pieniä itsetekemiäni lahjoja silloin tällöin. Jouluna varsinkin mutta tuntuu hyvältä kiittää ystävyydestä pienellä eleellä ihan tavallisena arkipäivänä. Ilman mitään pyyntöjä ja vaatimuksia. Itse ainakin ilahdun siitä aina kuten...

Kiitos näistä kertakaikkisen ihanista villasukista ystävälleni! <3

Mieli taivasta hipoen ...

Kevättä ilmassa ja rinnassa ja mieli tulvillaan valoa ja iloa! Olen nauttinut suunnattomasti valaistuvista päivistä, nauttinut aamuauringon kirjaamasta taivaanrannasta ja ihaillut henkeäsalpaavia auringonlaskuja.

Olen hiihdellyt kimmeltävillä hangilla ja kävellyt kilometritolkulla, nauttinut vauhdin hurmasta potkuroiden jäistä tienpintaa pitkin ja häikäistynyt valkeudesta, hämmentynyt harmaan ja valkoisen eri kirjoista ja hiljentynyt sinisyydessä.

 Mieleni on avautunut ja olen tehnyt hiljaista ajatustyötä itseni kanssa. Siivonnut omaakin mieltä avautumaan kevääseen. 

Ja siivonnut myöskin jälleen lankavarastoja sekä kangasvarastoja. Kaikenlaista on syntynyt ja olen nautiskellut sydämeni kyllyydestä kädentaidoista. Villalangan karhean pehmeyden hivellessä sormia muotoutuen neuleiksi, ompelukoneen rauhoittavassa surinassa ja neulekoneen tasaisessa liikkeessä olen kokenut rajatonta, puhdasta tekemisen iloa.

Ajan kulussa olen tälläisiä tehnyt, arvatkaas mitä ammattia mahtaa harjoittaa näiden tossujen saaja?

Ei palele motoristimiehenkään kätösiä.

Monia muitakin lapasia, sukkia, tossuja on maailmalle matkannut. Antamisen ilossa en kaikkea kerennyt kuvata. Riemuissani kuitenkin bongailen kätenijälkiä ihmisjoukosta, naulakoista, saappaasta ilmestyvästä jalasta ja sitä riemun tunnetta ei voita mikään. Minä olen tehnyt itseni onnelliseksi tekemällä jotain sellaista omin käsin mikä on saanut toisen tuntemaan itsensä iloiseksi ja lämpimäksi.

Iloisia keväisiä päiviä kaikille!

Hiljaisuuden vallitessa voi tapahtua vaikka mitä!

Se ettei mitään ole kuulunut ei tarkoita että olisin vaipunut unholaan.
Paljon uutta on syntynyt, syntyy ja on syntymässä. Mutta mitään en ole kerennyt kuvata. Joskin välillä turhauttaakin räpsiä tuolla pikkiriikkisellä digikameralla mutta eipä taidot riittäisi isompaakaan!

Rakkaita ystäviäni muistin ystävänpävänä pehmein paketein ja muutama ompelutyökin sai ilahtuneen vastaanoton maailmalta. Neulekone on tsekattu ja valmiina työhön. Kehittelen liiviä...olisipa joku jarruna tässä kehityksessä, tapani kun on antaa ideoiden lentää!

Mutta annan lupauksen!
Kuvia tulossa!

Ihania aurinkoisia energiaa antavia positiivisia päiviä ihan jokaiselle!