Oi lumoa! Oi valoa!

Työmatkani varrelle on hiljalleen ilmestynyt valoja. Kirkkaita, värillisiä, jääpuikkoja, valoletkuja...mitä vaan mitä kaupasta vain saa. Olen niin iloinen ja kiitollinen tästä kauniista valoshowsta että vosin käydä halaamassa jokaista talollista. Mutta se olisi liian outoa.

Jopa minulle.

Omassa pihassanikin on valoja ja lyhtyjä. Ensimmäisiä vähemmän mutta jälkimmäisiä runsaasti. Minulla on toki visio katonrajaa kiertävistä valoista, useasta joulukuusesta, valoporoista pihalla...Mutta vain yhdet lisävalot entisten parin hassun lisäksi tänä vuonna sain ripustettua appiukon avustamana autotallin katokseen mutta siihen mieheni jyrähti että nyt riittää tämä amerikkalainen meininki joten hyvä on.

...mutta sisätiloista kukaan ei puhunut mitään.

Ensimmäinen adventtisunnuntai vietettiin meillä hyviksi havatuin perinteisin menoin. Perinteisillä työkaluilla, perinteisin leivonnaisin ja perinteisin askarteluin.

Ihanaa tunnelmallista salaisuuksien täyttämää joulun alusaikaa!

Pieniä ja suuria ihmeitä ja iloja

Lähinaapureihimme on muuttanut parikin komeaa äijää. Niin salskeita nuoria miehiä että ihan toivoo törmäävänsä heihin pihalla taikka näkevänsä vilauksen. Kyläänkään ei joka päivä tohdi pyrkiä. Niin ihanille naapureille on hinku ja halu ommella jotain pientä muistoksi.

Toisin sanoen, haikara on pudottanut kaksi nyyttiä kadullemme. Kyllä, vauvat ovat pieniä mutta aina se vaan tulee shokkina että NIIIIN pieniä! Hyvänen aika, päänuppikin on greipin kokoinen! Ja ne pikkuriikkiset sormet ja varpaat, ei voi kuin tuijottaa ja ihastella. Ja miten täydellisiä he ovat. Niin huolettomia huomisesta, nukkuvat tyytyväisinä naapurintätinkin sylissä, ehkä tietoisina että varastivat palasen sydämmestä. Pieniä ihmeitä ja suuria iloja vanhemmilleen.

Melkein vuosi sitten sain myös iloa tutustua uuteen ihmiseen josta voin vilpittömästi sanoa että IHANAA kun tulit elämääni. Nuoren tuttavuutemme aikana hän kerkesi jo vanhetakin ja tottakai halusin ilahduttaa pienesti tätä minua suuresti ilahtanutta ystävää.

Jokin aika sitten lähti myös terveiset maapallon toiselle puolelle ilahduttamaan ystävää ja muistuttamaan tästä ihmeellisestä kotoSuomesta.

Ilahdutin myös omia pieniä ja suurempia ihmeitäni innostumalla leipomaan! Hatarasti vinossa tönöttävän piparitalon sijaan päätime tehdä kokonaisen kylän! Perustukset luotiin tänään.

Maalaustalkoot pystytetään piakkoin mutta 

harjakaisia vietetään sitten kun perheenpää on vapaapäivällä hoitamassa seinäelementtien pystytyksen.

Ilahdutin itseäni suuresti suursiivoamalla keittiönkaapit. Kyllä, joulua varten. Jos sinun joulusi tulee ilman kaappien siivoustakin niin hei, sehän on kertakaikkiaan mahtavaa mutta monen joulun kokemuksesta tiedän että minun ei tule. Ja olen sen asian hyväksynyt yhtenä ihmeellisistä piirteistäni.

Sen kunniaksi silitin ja ripustelin myös jouluverhot. Olkoon vaan marraskuu mutta se ei ole keneltäkään muulta pois kun saan nauttia puhtaantuoksuisesta keittiöstäni ja punaisista verhoistani. Se kaikki on iloa minulle.

Ja myös ihmeelliselle ja ilahduttavalle perheelleni. 

Fear of the dark

En pidä erityisemmin pimeästä. Tulen kyllä sen kanssa toimeen mutta en tietoisesti hakeudu tummempiin kohtiin. Olenhan syntynyt kesällä joten valon lapsena hakeudun valoa päin. Suhtaudun pimeään lähinnä lasten joulupukki-fiiliksellä. Kutkuttavan pelonsekaisella jännityksellä.

Työmatkani ovat muuttuneet pimeyden takia jotakuinkin ankeiksi. Loska lätisee, kaikkialla on mutaa, puhdas lumenvalkea muuttuu arkisen ruskeaksi ja mitäänsanomattomaksi. Missään ei ole mitään hohtoa, ei väriä, ei valon pilkahdustakaan.



Iltaisin kotimatka on vieläkin ankeampi. Varjot pitenevät ja kulkemieni sivupolkujen vierustat ovat täynnä mustaa ääntä jota ei näy eikä ymmärrä. Jokainen vastaantulija on pelkkä tumma epämääräinen hahmo ja jokainen takana kävelijä on uhka niskakuopassa.

Matkani johtaa sillan yli josta tulee aina mieleen kotimaisemani vanha puusilta ja joki sen alla. Se silta haisi aina samalta kuin rautatiet ja sen kaiteisiin oli kaiverrettu nimiä ja sydämiä ja tietenkin, haistatuksia. Se oli kiehtova paikka. Siinä notkuttiin vaikka se oli oikeasti vähän kiellettyä. Joki sillan alla oli kaikessa tummuudessaan ja äänettömyydessään vielä pelottavampi. Keväisin se nousi puoleen väliin sillanrakenteita ja silloin siltaa oli kaikista jännittävin kulkea. Syksyisin se vaipui alemmas jolloin vedenalta heijastui kaiteen yli kurkatessa auton iskunvaimennin. Tiedän nyt aikuisena mikä se oikeasti oli. Isommat nimittäin oli lietsoneet kauhumme äärimmilleen kertoen että aikoinaan sinne jokeen oli heitetty sillalta lapsi ja sen kuolleen lapsen kylkiluut heijastuivat sieltä joenpohjasta. Ei tarvinnut paljon mielikuvitusta moisen todeksi muuttamiseen. Vaikka pelkkä ajatus tapahtuneesta sai hiukset nousemaan pystyyn oli sitä melkein joka kerta kurkattava sillan yli kulkiessa. Tämä muisto nousi vahvana mieleeni eräänä aamuna nykyisen siltani yli kulkiessa ja seuraavan näyn nähdessäni:

Jollain lailla karmivaa tämäkin.

Nyttemmin sekin joki on ruopattu koska kapeutensa vuoksi se kevättulvien aikaan tahtoi nostella vettä myös jokivarsien talojen pihaan. Ja se vanha puusilta on purettu jo ajat sitten ja vaihdettu modernimpaan teräsversioon. Kuolleet iskunvaimentimetkin lienee saaneet rauhan sielulleen.

Synkkinä aikoina mielikin hakeutuu synkkiin neuloksiin ja ompeluihin. Mustaa, mustaa, mustaa....

Ja mustaa tummalle kaunottarelle jonka ansiosta tästä tummanharmaasta arjesta ei väriä, iloa ja naurua puutu.

Lunta odotellessa. Lunta tulee ja sitten se sulaa. Mielialani vaihtuu täysin luonnonmukaan. Milloin joululaulut pauhaa päässä,  milloin otsikkonikin legendaarinen kappale.

Tasoittumista odotellessa, olkaa valopilkkuja toisillenne! <3

Isänpäivänä

Tänä päivänä haluan ennenkaikkea onnitella lämpimästi kaikkia niitä äitejä joiden lasten isä on juhlapäivänsä ansainnut! Minun lasteni isä on. Hän on ansainnut kaikki lahjat, kakut ja hemmottelut ja se on vain pieni kiitos kaikessa siinä missä määrin hän on lasten arjessa mukana ja apuna. Niin suurena apuna. Ja miten ihanat lapset olemme hänen kanssaan yhdessä saaneet aikaan. Onneni on täydellinen. 

Lapset olivat ahkeroineet hoidoissa ja kouluissa ja isi sai lahjakseen ihanat ja huolella laaditut kortit. Ihmettelin tosin, ettei koulussa oltu tehty mitään isompaa juttua, vain kortit. Itse olen ollut monta isänpäiväaskartelua ohjaamassa joten olin siksi yllättynyt. Hoidossa ja kerhossa oli sitten kyllä askarreltu enemmänkin, pöytäliinaa ja tuikkukippoa myöten.

Minun ja lasten yhteinen askartelu oli täytekakku! Se ainakin yllätti isin koska emme ole mitenkään suuria kakunsyöjiä eikä meillä yleensä kakutellakaan kuin lasten synttäreillä. Mutta tietenkin minulla on syy miksi innostuin nyt kakunkin leivontaan...

Nimittäin täällä järjestettiin lapsille isänpäiväkakun koristekurssi sokerimassasta! Oli taas sellaista kiehtovaa ripellystä että imaisi minut mukaansa kuin imuri villakoiran. Innostuin valtavasti ja nyt yritän joka juhlan tekosyyllä päästä väkertämään kakunkoristeita! Myöskin joulupukinparran pitiuinen lista tarvikkeista, (hyvänen aika, pitäähän hommaan olla vielä oikeaoppiset välineetkin!) on lähetetty ja nyt saakin sitten norkoilla kärsimättömänä postilaatikolla seuraavat viikot. 

Tähän kakkuun kelpuutimme tietenkin vain lasten tekemät koristelut. Ne mitä itse olen väsännyt niin julkaisen myöhemmin sopivassa tilanteessa. Ehkä.

Viime viikonloppuna vietettiin pyhäinpäivää. Meillä se taittui hauskasti ensin Halloween-tyyliin typerehtimällä työkavereiden kanssa ja sitten perinteisemmin oman perheen ja isovanhempien seurassa ruokaillen ja poismenneitä rakkaita hautausmaalla kynttilöin muistaen. Enkelikokoelmaamme, jonka esittelin jo viime pyhäinpäivänä, saapui jälleen perinteisesti uusia jäseniä.

Sen lisäksi intouduimme tyhjentämään askartelukaapin kartonkivarastoja joulutarvikkeita varten.

Tänäänkin hiljennyn hetkeksi, sytytän kynttilän ja toivotan hyvää isänpäivää ylöspäin. Monta vuotta on vierinyt jo oman isäni poismenosta, ikävä ei ole loppunut, vuosi vuodelta se muuttaa vaan muotoaan. Päällimäisenä kuitenkin tulee aina säilymään ajatus ja kiitollisuus siitä miten hieno ihminen minun omakin isäni oli. Ja ansaitsee takuulla lämpimän ja rakastavan toivotuksen; hyvää isänpäivää.



Ex tempore - pipo

Melkein vartissa valmista, seuraa yksinkertaisia ja helppoja ohjeita! ;)

Vaihe 1. Saa leppoisan sunnuntaipäivän ratoksi inspiraatio ruveta siivoamaan ja järjestelemään kangasvalikoimaasi. Inspiraation saaminen voi olla hankalaa ja tuskalllista mutta älä nujerru sen alle. Odottele rauhassa sopivaa päivää milloin se tuntuisi iskevän, älä lannistu jos aikaa kuluu puolikin vuotta. Niinkuin minulla. Inspiraatiota odotellessa sinulla on aikaa hankkia kangasvalikoima jollei sinulla jo ole.  

Vaihe 2. Löydä ensimmäisen viiden siivousminuutin aikana nurkkaan ahdettu kangaspalanen. Kangas voi olla mahdollisimman rypyssä mutta myöhempiä vaiheita varten kehoitan löytämään mahdollisimman sileän palasen. Trikookangas on vain eduksi. Tässä joudut käyttämään hetkisen koska jäät miettimään mihin ja mitä tarkoitusta varten olet kyseisen kankaan aikoinasi ostanut. Voit käyttää tähän vaiheeseen aikaa haluamasi määrän. Nyt seuraa päivän ensimmäinen paras hetki: toteat kankaan kivaksi ja näät sen yhtäkkiä PIPONA!

Vaihe 3. Levität kankaan lattialle ja leikkaat ronskisti sivusta siivun, ihan miten leveän haluat. Tässä välissä koolla ei ole mitään merkitystä. Pipoa voi onneksi käyttää ihan minkäkokoiseen päähän tahansa. Sen jälkeen käännä pitkät reunat vastakkain ja surauta sivu saumurilla kiinni. Yritä oikoa mahdollisia kankaan ryppyjä samalla.

Vaihe 4. Lyhennä putkilosi ronskisti saksilla haluamaasi mittaan. Tässä vaiheessa mitalla ei ole mitään väliä. Nykymuoti sallii onneksi pipon roikkumisen lapaluissa tai nökötyksen päälaella.

Vaihe 5. Etsi putkilollesi sopiva pää. Tämä tehtävä voi olla haastellinen jos pää vaihtoehtoja on useita. Mutta jos vaihtoehtoja ei ole ollenkaan, muistuttaisin tässä vaiheessa ystävällisesti (ennenkuin ryntäät kadulle pysäyttelemään ohikulkijoita tai säntäät naapurin ovelle pussittaaksesi hämmentyneen emännän tekeleeseesi) että sinullakin on pää.

Vaihe 6. Määritä pipolle mitta ja jälleen ronskisti saksilla leikkaat kummankin pään puoliympyrän muotoon. Nyt seuraakin jännittävä ja haastellinen vaihe! Ompele surutta toinen pää kiinni mutta ennenkuin ompelet toisen kehoitan miettimään miten saat kummatkin saumat piiloon pipon sisäpuolelle. Tarkoitushan on ommella korvaystävällinen kaksinkertainen pipo. Tuumintaan saat käyttää haluamasi määrän aikaa. Tai kysyä mieheltäsi niinkuin minäkin tein. ;D 

Vaihe 7. Seuraavaksi ommellaan pipon ulkoreunaan sauma estääksesi kappaleita liukumasta ärsyttävästi eroon toisistaan. Siihen millaista ommelta käytät reunaan voit käyttää aikaa runsaasti. Voit jopa nukkua yön yli. Minä löysin tälläisen kivan poljennon.

Vaihe 8. Yässä vaiheessa on syytä pitää kieli keskellä suuta ja mieli kirkkaana. Käytä runsaasti aikaa harkitessasi miten haluat kuvioida pipon. Tai kysy toiveita pipon päähenkilöltä. (Kehoitan kysymään käyttäjän mielipidettä mikäli haluat pipon päätyvän sisätiloista myös pihalle.) Koristelujen ompeluun voit käyttää rajattoman määrän aikaa. Suosittelen harkitsemaan myös kuvioiden reunaommelta sekä miettimään mitä muuta kivaa voisi koristukseksi keksiä. Suosittelen käymään läpi nauha- ja nappivarastosi.

Vaihe 9. Jos suunnittelun kukkanen ei kuki haluamallasi tavalla voit selata läpi tilkkuvarastosi ja käyttää ihan valmiiksi painettuja kauniita kuvoita.

Vaihe 10. Päivän paras hetki: VALMIS!

Vaihe 11. Ja koska puhkut onnistumisen iloa ja koet suurta mielihyvää käsintehdystä upeasta luomuksestasi, ompelet samoilla lämmöillä toisenkin pipon!

Tai vaikka sata. Pipokelit ovat vasta alkaneet!

Muistakaa suojata tärkein pääomanne!

(Jälkikirjoitus: Tekijä ei vastaa virheellisistä tai puuttellisista ohjeista, ei kankaiden puuttumisesta tai nappivalikoiman uupumisesta. Tekijä ei kehoita sijoittamaan rahallisesti tähän projektiin kovinkaan paljon vaan hyödyntämään taloudellisesti vanhoja paitoja yms. Tekijä antaa vapaat kädet muokata, muuttaa ja käyttää ohjetta. Tekijä ei vastaa kenenkään ompelukoneen tai saumurin ryppyilystä koska ei tule aina toimeen omiensakaan kanssa.) 

Second hand shopping

Tänä aamuna oli kuura laskeutunut. Lapset intoilivat "ritiriti"-maasta ja pihalle oli päästävä sängystä suoraan tökkimään kepillä jäätyneitä lätäköitä. Talvi saapuu hiljalleen. Itse odotan eniten sitä aamua kun herään ja sisään pilkistävä valo on aivan tietynväristä ja ulkona hiljaisuus on käsinkosketeltava. Kun ensilumi on satanut maahan.

Luonto uusiutuu hiljalleen, vuoden kiertokulku on armoton. Toiset pitävät tätä kautta rumana, minä näen paljon kaunista riisutuissa oksissa. Ja sitten, ensi keväänä silmujen puhjetessa ja luonnon uusiutuessa, meidänkin perheessä avautuu uusi silmu. Ja ajatus siitä säilyttää lämpimän tunteen sydämessäni näinä alkutalven kylminä päivinä. 

Luonnosta ja uusiutumisesta ja kiertokulusta mieleeni nousi keskustelu ystäväni kanssa. Tuskailimme rahan menoa, miten kalliilta kaikki tuntuu ja miten paljon kaikki maksaa. Iloitsimme kirpputoreista mutta kritisoimme myös joidenkin myjjien hurjia hintapyyntöjä. Kirpputoreillakin kannattaa kulkea silmät auki ja ajatukset kirkkaina ettei hätiköityjä päätöksiä sielläkään sortuisi tekemään. Halvalla ostaminen saattaa huumata pään ja säästämisen tavoite on muuttunutkin kulutusjuhlaksi.

Itse olen tehnyt hyviäkin löytöjä kirpputoreilta. En pidä sanonnasta "köyhän ei kannata halpaa ostaa" mutta joudun myöntämään laatu-hintasuhteen takuuden. Oma kohtainen kokemus on halpamyymälästä halvalla ostetusta uudesta toppapuvusta. Ostin samana talvena kirpputorilta käytetyn mutta laatumerkkiä olevan toppapuvun vain muutaman euron hintaerolla ns. kakkospuvuksi. Kaupasta ostettu puku meni ensimmmäisinä käyttökuukausina polvista rikki, vaikka käytettiinkin harvemmin sinä ns. parempana pukuna.. Kakkospuku kirpputorilta kesti koko talven ja sai vielä seuraavaksikin talveksi käyttäjän tutusta perheestä. 

Kirpputoreilta voi tehdä myös vekkuleita löytöjä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Ihana hamonen. Luultavasti alushameeksi alunperin tarkoitettu mutta on sen verran napakkaa kangasta että olen käyttänyt sitä ihan näinkin. Tuunasin vähän vyötäröä ja lyhensin helmaa, pidän kovasti.

Näitä saappaita himoitsin jo aikoinani uutena kenkäkaupasta, mutta silloinen hinta sai jättämään ne kauppaan. Oi sitä riemua kun nämäkin löytyivät kirpputorilta, ihan muutamalla eurolla!

Romanttiinen puoleni ei antanut jättää tätä hiuspanta-ihanuutta ostamatta.

Ja prinsessa-hetkiin kruunu minun armolleni. Nolla euroa, kaupan päälle!

Kaikki nämä on ostettu eri aikaan ja eri tahoista mutta huomaattekos miten vekkulisti nämä sopivat toisiinsa ja voi pukea ylleen old fashion lady like-päivänä. Ja sellaisena päivänä herraseurakin pitää olla asusteisiin sopivaa eli

Kreivi Purppura. Ystävän kirppiskuormasta ilmaiseksi saatu.

Kirpputori ja kulutushyseria ajatuksen ajamana kävimme päivänä tässä taannoisena lasten kanssa kaupassa. Heillä oli omat rahapussit mukana joissa kussakin kilkutteli vain muutama kolikko. Kaupassa meni kauan mutta se oli opettavaista. Lapset huomasivat että kaikkea ei voi saada ja joutuivat miettimään ankarasti mihin kolikot riittivät. Olimme kaikki tyytyväisiä ostoksiimme ja lapset tuumailivat että kannattaa varmaan säästää enemmän saadakseen niitä kivoimpia leluja. Olin ylpeä itsestäni. Seuraavasta kaupasta tarttui mukaani ihan extempore, ilman hetkenkään mietintää, tuoksukynttilä. 6,90e. 

En ollut enää ylpeä itsestäni.

Mutta tästä olen: kävin maailman parhaassa ja ILMAISESSA askartelutarvikeliikkeessä ja toin kotiini monta koria tavaraa:

Se mitä näistä syntyy nähdään myöhemmin.

Kuulaita ja kirpeitä syksypäiviä!

Pääsiäisiloa!

Pidän juhlapyhistä. :) Miten otollinen aika olla yhdessä, kaikessa rauhassa, ilman arjen tuomaa kiireen painetta. Ja miten loistava syy askarrella ja askaroida. Kaikista suloisimpia ja sydäntä lämmittäviä ovat aina lasten tekemät askartelut. Säilytän ne aina huolellisesti pahvilaatikoissa varastossa vuodesta toiseen. Joka vuosi sinne ilmestyy uusia joten pääsiäiskoristeitakin meillä alkaa olla jo melkoinen kokoelma.

Juhlapyhät vaativat tietenkin omat ruokansa. On ihanaa suunnitella jo etukäteen tulevia ruokailuja, leipoa ja laittaa. Pääruokana meillä oli tänään mieheni bravuuri, hän teki pihvejä valkosipulikermaperunoin, lammas jätettiin jälleen suosiolla kokeilematta. Päiväkahville leivottiin lasten kanssa valkosuklaa-lime rahkapullia.

Vaikka viime viikkoina töissä onkin pitänyt melkoista huisketta, olen iltaisin innostunut väsäämään vielä pääsiäisyllätyksiä lapsille heidän nukkumaanmenonsa jälkeen. On rentouttavaa istua hiljaisuudessa, tehdä käsitöitä ja antaa ajatusten lainehtia laidasta toiseen.

Näitten suloisten pääsiäispupujen ohje löytyi Novita-lehdestä. Ohje on äärimmäisen helppo, tarvitset vain Huopanen-lankaa (edelleen suosin tätä Fritidsgardenia paremmin) ja virkkuukoukun. Vartaloon luodaan aloitusketjuksi 22s ja virkataan spiraalina kunnes vartalon korkeus on 7cm. Ommellaan aukko umpeen. Päätä varten luodaan 10 s ja virkataan spiraalina 3 cm verran. Ja ommellaan pääty kiinni. Sitten päähän työnnetään huovutusvillaa ja ommellaan kiinni vartaloon. Vartalon sisälle työnnetään muovia ja ommellaan se huovuttamattomalla langalla kiinni. Näin aukko ei huovutu umpeen ja pupusesta saa vaikka kivan pääsiäismunakätkön! 40 astetta ja pesukoneeseen. Kuivumisen jälkeen on hyvä harjata pupu jotta karvat nousisi pehmoisen pörheäksi.

Nautinnollista pääsiäistä!