Hyvää pyhäinpäivää!

"Tänään muistamme kaikkia heitä, jotka ovat jo tähtiä, enkeleitä.
Pilven reunaa katsomme, rauhaa syvää sinne toivomme.
Siellä nukkuu joku tärkeä, rakas, joka liian aikaisin lähti.
Siksi toivomme kirkasta yötä, sillä taivaalla hän on kirkkain tähti."

Tämä aika vuodesta koskettaa minua aina uudelleen. Kävimme viemässä hautausmaalle kynttilöitä ja kaiken sen upean kynttilämeren nähdessäni ja omiin muistoihini vaipuneena, en kuivin silmin tänäkään vuonna sieltä kotiin lähtenyt. Tuska voi helpottaa ajan myötä, ikävä, ei koskaan.

Olen jo aikoja sitten, Meean ollessa vielä vauva, aloittanut perinteen että askartelemme joka vuosi enkelin. Ikävuosista riippuen, enemmän tai vähemmän äidin avustuksella. Niinpä myös tänä vuonna:

Tämän vuoden enkeleiden runko syntyi maalatuista ja koristelluista lasipurkeista.

Mainioita syntyi! Ja idea versoo edelleen joten ehkäpä näitä eksynee jälleen myös joulutervehdyksinä lasten kummeille. Äitinä tiedän kuka on minkin tehnyt. Mitenkähän te muut mahdatte tunnistaa? Olisipa hauska tietää joten jättäkäähän kommenttia!

 Nämä enkelit lähtivät viime vuonna joillekin lasten kummeille.

Tässä osa enkelikokoelmaamme. Taustalla kaksi isompaa ovat omia kokeilujani. Lasienkelit ovat Anni-mummun perintönä meille lentäneitä, joten siis hyvin rakkaita kokoelmaamme! Nämä muutamat enkelit löytyivät pyhäinpäivän kunniaksi helposti. Loput enkelit ovat jossain seitsemässä (!) joulukoristelaatikossa enkä nyt alkanut niitä purkamaan. Tosin aion vielä linkittää ainakin sen ihka ensimmäisen enkelin jonka Meea on "tehnyt" 4 kk ikäisenä.