Oodi ystäville

Työmatkat taittuvat kesäisin pyörällä huristellen. Vauhdin viima huuhtoo oman pään ajatukset mennen tullen.

Talvisin kuljen jalan. Siinä on jo paljon enemmän aikaa mietiskellä kaikenlaisia asioita.

Tänään unohduin seuraamaan kolmen variksen ilakointia koivujen juuressa. Hirveällä säksätyksellä ne välillä lensivät toisiaan päin, välillä nokkivat yhteistuumin maanantimia ja lopuksi lehahtivat koivun oksille päivystämään muita jalankulkijoita. Melkoisia ystävyksiä, ajattelin ja siitä tulikin mieleeni...

...että melko riemunkirjava joukko minullakin on ystäviä, kavereita, tuttuja ja kylänmiehiä. Mutta kuinka rikas olen heidän erilaisuudestaan. 

Yksi ystäväni asuu meren takana, hän on se joka huomaa jo jalkateräni asennosta missä mennään. Tietää minusta kaiken. Siis, aivan kaiken. Ja minä hänestä. Tunnesiteemme on vahva, kuin siskosten. Yhtä matkaa olemme kasvaneet naapuritalojen tyttöinä, kaikki koettu, kokeiltu ja kokeilematta jätetty. Häneen nojaan kuin kallioon ja samana kalliona toimin hänelle. Ikuisesti.

Eräs ystävistäni on hersyävän iloinen. Hänen seurassaan on kertakaikkisen riemastuttavaa. Aina on hauskaa kun yhteen tullaan. Hänen hersyävä naurunsa kuuluu ja tarttuu. Kaikki hänessä säteilee iloisuutta ja positiivisuutta. Silloinkin kun oma mieli on maassa. 

Ja sitten on hän, jonka kanssa olemme pelottavan samanlaisia ajatusmaailmaltamme. Hämmennyn aina kuullessani omat ajatukseni hänen suustaan. Se on jotenkin...kiehtovaa. Miten joku voi ajatella niin samalla tavalla. Se on jopa hivenen karmivaakin, oman mielen peilikuvansa tavatessa. 

Ja entä hän.Välillä hiljaisempia yhteydenaaltoja mutta loppu lopulta, aina valmiina auttamaan jos vain suinkin mahdollista. Ja kuulunut meihin jo kauan. Hän on riemastuttavan täynnä elämänsykettä. Suoraselkäinen totuuden torvi täynnä sydämmellistä hyvyyttä.Varsinainen onnenkantamoinen ystävänä. Tämä lady luck sai näköisensä tossut. 

Minusta on ihanaa antaa ystävilleni pieniä itsetekemiäni lahjoja silloin tällöin. Jouluna varsinkin mutta tuntuu hyvältä kiittää ystävyydestä pienellä eleellä ihan tavallisena arkipäivänä. Ilman mitään pyyntöjä ja vaatimuksia. Itse ainakin ilahdun siitä aina kuten...

Kiitos näistä kertakaikkisen ihanista villasukista ystävälleni! <3

Mieli taivasta hipoen ...

Kevättä ilmassa ja rinnassa ja mieli tulvillaan valoa ja iloa! Olen nauttinut suunnattomasti valaistuvista päivistä, nauttinut aamuauringon kirjaamasta taivaanrannasta ja ihaillut henkeäsalpaavia auringonlaskuja.

Olen hiihdellyt kimmeltävillä hangilla ja kävellyt kilometritolkulla, nauttinut vauhdin hurmasta potkuroiden jäistä tienpintaa pitkin ja häikäistynyt valkeudesta, hämmentynyt harmaan ja valkoisen eri kirjoista ja hiljentynyt sinisyydessä.

 Mieleni on avautunut ja olen tehnyt hiljaista ajatustyötä itseni kanssa. Siivonnut omaakin mieltä avautumaan kevääseen. 

Ja siivonnut myöskin jälleen lankavarastoja sekä kangasvarastoja. Kaikenlaista on syntynyt ja olen nautiskellut sydämeni kyllyydestä kädentaidoista. Villalangan karhean pehmeyden hivellessä sormia muotoutuen neuleiksi, ompelukoneen rauhoittavassa surinassa ja neulekoneen tasaisessa liikkeessä olen kokenut rajatonta, puhdasta tekemisen iloa.

Ajan kulussa olen tälläisiä tehnyt, arvatkaas mitä ammattia mahtaa harjoittaa näiden tossujen saaja?

Ei palele motoristimiehenkään kätösiä.

Monia muitakin lapasia, sukkia, tossuja on maailmalle matkannut. Antamisen ilossa en kaikkea kerennyt kuvata. Riemuissani kuitenkin bongailen kätenijälkiä ihmisjoukosta, naulakoista, saappaasta ilmestyvästä jalasta ja sitä riemun tunnetta ei voita mikään. Minä olen tehnyt itseni onnelliseksi tekemällä jotain sellaista omin käsin mikä on saanut toisen tuntemaan itsensä iloiseksi ja lämpimäksi.

Iloisia keväisiä päiviä kaikille!

Hiljaisuuden vallitessa voi tapahtua vaikka mitä!

Se ettei mitään ole kuulunut ei tarkoita että olisin vaipunut unholaan.
Paljon uutta on syntynyt, syntyy ja on syntymässä. Mutta mitään en ole kerennyt kuvata. Joskin välillä turhauttaakin räpsiä tuolla pikkiriikkisellä digikameralla mutta eipä taidot riittäisi isompaakaan!

Rakkaita ystäviäni muistin ystävänpävänä pehmein paketein ja muutama ompelutyökin sai ilahtuneen vastaanoton maailmalta. Neulekone on tsekattu ja valmiina työhön. Kehittelen liiviä...olisipa joku jarruna tässä kehityksessä, tapani kun on antaa ideoiden lentää!

Mutta annan lupauksen!
Kuvia tulossa!

Ihania aurinkoisia energiaa antavia positiivisia päiviä ihan jokaiselle!