Tänä päivänä haluan ennenkaikkea onnitella lämpimästi kaikkia niitä äitejä joiden lasten isä on juhlapäivänsä ansainnut! Minun lasteni isä on. Hän on ansainnut kaikki lahjat, kakut ja hemmottelut ja se on vain pieni kiitos kaikessa siinä missä määrin hän on lasten arjessa mukana ja apuna. Niin suurena apuna. Ja miten ihanat lapset olemme hänen kanssaan yhdessä saaneet aikaan. Onneni on täydellinen.
Lapset olivat ahkeroineet hoidoissa ja kouluissa ja isi sai lahjakseen ihanat ja huolella laaditut kortit. Ihmettelin tosin, ettei koulussa oltu tehty mitään isompaa juttua, vain kortit. Itse olen ollut monta isänpäiväaskartelua ohjaamassa joten olin siksi yllättynyt. Hoidossa ja kerhossa oli sitten kyllä askarreltu enemmänkin, pöytäliinaa ja tuikkukippoa myöten.
Minun ja lasten yhteinen askartelu oli täytekakku! Se ainakin yllätti isin koska emme ole mitenkään suuria kakunsyöjiä eikä meillä yleensä kakutellakaan kuin lasten synttäreillä. Mutta tietenkin minulla on syy miksi innostuin nyt kakunkin leivontaan...
Nimittäin täällä järjestettiin lapsille isänpäiväkakun koristekurssi sokerimassasta! Oli taas sellaista kiehtovaa ripellystä että imaisi minut mukaansa kuin imuri villakoiran. Innostuin valtavasti ja nyt yritän joka juhlan tekosyyllä päästä väkertämään kakunkoristeita! Myöskin joulupukinparran pitiuinen lista tarvikkeista, (hyvänen aika, pitäähän hommaan olla vielä oikeaoppiset välineetkin!) on lähetetty ja nyt saakin sitten norkoilla kärsimättömänä postilaatikolla seuraavat viikot.
Tähän kakkuun kelpuutimme tietenkin vain lasten tekemät koristelut. Ne mitä itse olen väsännyt niin julkaisen myöhemmin sopivassa tilanteessa. Ehkä.
Viime viikonloppuna vietettiin pyhäinpäivää. Meillä se taittui hauskasti ensin Halloween-tyyliin typerehtimällä työkavereiden kanssa ja sitten perinteisemmin oman perheen ja isovanhempien seurassa ruokaillen ja poismenneitä rakkaita hautausmaalla kynttilöin muistaen. Enkelikokoelmaamme, jonka esittelin jo viime pyhäinpäivänä, saapui jälleen perinteisesti uusia jäseniä.
Sen lisäksi intouduimme tyhjentämään askartelukaapin kartonkivarastoja joulutarvikkeita varten.
Tänäänkin hiljennyn hetkeksi, sytytän kynttilän ja toivotan hyvää isänpäivää ylöspäin. Monta vuotta on vierinyt jo oman isäni poismenosta, ikävä ei ole loppunut, vuosi vuodelta se muuttaa vaan muotoaan. Päällimäisenä kuitenkin tulee aina säilymään ajatus ja kiitollisuus siitä miten hieno ihminen minun omakin isäni oli. Ja ansaitsee takuulla lämpimän ja rakastavan toivotuksen; hyvää isänpäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti