Vaikka itsenäisyyspäivän perinteisiimme kuuluu monenlaisia asioita oli tämän päivän ehdoton kohokohta piparikylämme nouseminen. Mikään ei ole verrattomampaa kuin yhteinen perhepuuhailu. Lasten tarinat ja ajatukset ovat niin mainioita kun niitä kerrankin on kunnolla aikaa kuunnella. Kultaisia hetkiä jotka me vanhemmat painamme syvälle sydämmiimme.
Itse rakennusmestari huolehti pystytyksen innokkaalla avustuksellani. Huterat, vinoon kiepahtaneet ja paistettaessa pullistelleet seinät sai pitävän ja topakan sokerikuorrutekiinnityksen.
On kerran liimattu muuten piparitalon seiniä ihan erikeepperilläkin. Mutta nyt haluttiin kuitenkin perinteinen syötävä versio joten loppuliimaus suoritettiin sulatetulla sokerilla. Vain yksi sormi paloi ja sekin tietysti minun kun liian innokkaasti tökkäsin sormeni suoraan kuumaan sokerimassaan. Nyt peukkua koristaa komeaakin komeampi vesikello.
Kävimme tietenkin Naapurinvaaran joulumyyjäisissä ja siellä ihastelin upeita, taidokkaasti tehtyjä ja koristeltuja piparikakkutaloja. Huvittuneina naureskeltiin ajatellen omia kotona töröttäviä tönöjämme.
Kerettiin vielä askarrella kylään asukkaatkin.
Onhan se niin ruma, rämä mutta OMA. <3
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti