sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Aatonaatto...




..ja valtakunnassa kaikki hyvin. Hiljennymme joulun viettoon ja tältä joululta toivon eniten rauhaa. Rauhaa olla lasten kanssa, lukea kirjoja, pelata lautapelejä, leikkiä...

Tosin joulupukin jännitys näkyy jo nyt levottomuutena ja puuskittaisina kiukkuina lapsissa. Mitä se on sitten huomenna, luulen että joulurauha saavutetaan vasta tuon tutun punanutun vierailun jälkeen. Ja koska olen aikuinen, tiedän että hän on tulossa.
Varmasti.

Itselleni olen varannut mieluisan kirjan ja joutilaina hetkinä on vireillä muutama kiva käsityökin. Kuinkas muutenkaan.




Jouluperinteemme ovat varsin perinteiset ja niin haluan olevankin.
Jotkin asiat on tullut verenperintönä kotoa, jotkua asiat ollaan kehitelty itse. Mutta joulu on meidän näköisemme ja niin kuuluu ollakkin.
 Ruokapöytämme notkuu perinteisiä herkkuja, vaihtelua joka jouluiseen menuun tuo vaan erilaisten leivonnaisten kokeilu.


Jouluperinteeni elementit ovat tietyt joulukoristeet. Kaikkiin niihin on ladattu suuri tunnearvo ja muisto.  






...tämän joulun uutena muistolisänä ihana kummitytöltäni saatu enkeli.



Toivotan kaikille suloista ja rauhallista joulunaikaa!


ps. Katsellaan sitten joulun jälkeen mitä kaikkea pehmeisiin paketteihin piiloutui...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti